Ylpein isä ikinä!

Aamulla, kun katson nukkuvaa ja heräilevää Matiasta, niin mietin, että siinä on ihminen, mun poika, joka herää aamulla päivään taistellakseen ja selviytyäkseen taas yhden päivän elämästä.

Mä voin antaa Matiakselle lääkkeet, huolehtia kaikesta, ottaa syliin ja rakastaa, mutta se on silti niin helvetin vähän! Pienet on mun murheet ja valitukset, kun vierestä seuraa mitä oma poika käy läpi! Ja olen niin hemmetin ylpeä, että mulla on tuollainen poika, sillä kukaan muu ei kestäisi eikä jaksaisi taistella tätä sairautta vastaan!

Mulla on neljä lasta ja mä antaisin henkeni niiden puolesta! 5-vuotiaalta tyttäreltäni kysyttiin kerran terveyskeskuksessa, että onko hän surullinen, kun pikkuveli on sairas. Tytär vastasi, että isä on surullinen!!!! Vaikka kuinka yritän elää normaalia elämää, niin en ole siihen pystynyt, kun tytär ajattelee noin! 12-vuotias poikani kertoi, että oli käynyt lukemassa mun kirjoitusta, mutta ei ollut lukenut loppuun asti, kun se oli ollut niin surullista!

Joskus mietin, että mitä on normaali elämä. No, meillä se on tälläistä, mutta jotenkin me vaan tästä selvitään ja ollaan onnellisia. Olen niin hemmetin ylpeä kaikista neljästä lapsestani. En tiedä teenkö asioita oikein ja olenko riittävä tuki ja vanhempi, mutta hemmetti kaikkeni yritän!!!

Taas tuli vastaan yksi laulu, johon voin täysin yhtyä! Siinä lauletaan, että siitä kuinka pyyhin kyyneleet, kun itket, kuinka poistan pelot, kun huudat ja kuinka olen pitänyt kädestä kiinni kaikki nämä vuodet ja edelleen oon kokonaan sun! Siinä lauletaan myös haavoista, jotka ei parane edes ajan kanssa!

”These wounds won’t seem to heal, this pain is just too real
There’s just too much that time cannot erase
When you cried, I’d wipe away all of your tears
When you’d scream, I’d fight away all of your fears
And I held your hand through all of these years
But you still have all of me”
– Evanescence – My Immortal –
Ja vaikka kirjoitukseni on monesti aika synkkiä, niin olen silti tosi onnellinen! Mulle on vaan suotu aika paljon murehdittavaa elämässä, mutta ei sitä mulle olisi annettu, jos en sitä jaksaisi kantaa! Enkä mä täällä kyyneliä peitä, mutta kyllä niitä joskus saisi olla vähän vähemmän!
– ylpeä isä –