Nöyrä ja kiitollinen!

Ensinnäkin Matias! Mistä ihmeestä sä saat voimia?! Kova on poika tappelemaan sairautta vastaan! Taas kerran näytti jo lopunalulta, mutta taas kerran noustiin pohjalta. Sunnuntaista torstaihin latailtiin taas niitä akkuja, jotka vaan vääjäämättä jossain vaiheessa ei enää ota virtaa vastaan.

Matias TAYS:n lastenosasto 1:llä.

Aika voimattomana sitä katselee omaa poikaansa sairaalan sängyssä. Ajatukset on todella vaikeita ja raadollisia. Mietin, että koita Matias jaksaa taistella ja sitten toisaalta tekisi mieli kuiskata, että lähde vaan, jos tuntuu pahalta, isi antaa luvan lähteä! Päällimmäisenä ajatus siitä ettei vaan tarvisi kärsiä tarpeettomasti. Aikamoisen kärsimysnäytelmän tuo sairaus on Matiaksen elämästä muodostanut.

”Isikö se siellä?”

Sydän suli joka kerta, kun menin sairaalaan, Matias oli todella uupunut, mutta kun höpisin pojalle omia juttuja, niin aina jaksoi avata silmänsä ja moikata iskää!

Torstaina päästiin sairaalasta pois. Lähdin työntämään Matiasta TAYS:in Lastenosasto 1:sen tehohuoneesta hymy kasvoillani ja kun pääsin käytävään, niin pyyhin jo kyyneliä. Käsittämätön tunteiden vuoristorata. Pihalle päästessä katselin pääsisäänkäyntiä ja mietin, että KIITOS!

Me asutaan Ylöjärvellä ja ollaan siis Pirkanmaan sairaanhoitopiirin alueella. Luojan kiitos, että saadaan olla TAYS:in asiakkaita. Tuossa, kun Matiaksen kanssa oltiin siirtymässä autoon, niin tuli niin voimaton, nöyrä ja kiitollinen olo. Ei oltaisi tässä menossa autoon ilman tätä paikkaa, ilman niitä täysillä työlleen omistautuneita hoitajia ja lääkäreitä. Niin mahtavia ja ihania ihmisiä! Ei tarvi hetkeäkään miettiä, kun lähtee poikaa katsomasta sairaalasta kotiin, etteikö Matias oli hyvissä käsissä. Nöyrä kiitos taas kerran kaikille Matiasta hoitaneille. Annoitte meille vielä lisäaikaa! Ei ole turhaa TAYS:n yhteydessä tuo ”Elämän tähden” En osaa tässä sanoin kuvailla kuinka kiitollinen olen! Hattu päästä ja syvä kumarrus! Taas kerran toivon, että tämä kiitos tavoittaa ne kaikki Matiasta hoitaneet ihmiset.

Kotona taas ja taas niin totta vieköön komiana!

Matias päätti yhden biisin sanoin, että ”I’m gonna live my life”

Nämä hoitajat Matiaksen ympärillä

Eräänä päivänä postissa tuli Tayssin kirjekuori, jonka sisältö oli vähän erilainen kuin mihin olen tottunut. Siellä oli tällainen kortti.

Niin mahtavaa, että järjestävät tällaisia tapahtumia. Lähdin Amanda-tyttäreni kanssa katsomaan, että millainen illanvietto on kyseessä.

Siellä olikin laitettu paikat tosi hienoksi ja tarjoilu oli mitä mainioin.

Henkilökunta toivotti kaikki tervetulleeksi ja sitten alkoi esitykset. Matias oli saanut roolin esityksestä. Matias oli onkijapoika. Harmi vaan, kun tänään oli ollut vähän huono päivä, niin lääkkeiden vaikutuksesta johtuen uni yllätti, mutta eihän se menoa haitannut.

Oli kyllä niin tunteisiin vetoava esitys ja se, että nämä lapset pääsevät kokemaan tällaisia asioita.  Kyllä tässä silmäkulmat kostui. Ongesta ja kalasaaliista pidettiin huolta vaikka edelleen väsy painoi.

Tays Pitkäniemi, lasten kuntoutusyksikkö on paikka, johon Matiaksen vie enemmän kuin mielellään. Joka kerta, kun kuljen ovesta osastolle sisään ja näen ne kaikki ihanat lapset, nousee pala kurkkuun. Mietin aina, että millaista elämä voikaan olla. Millaisia ihmiskohtaloita sitä on. Samalla mietin ja katson niitä kaikkia ihania hoitajia, jotka siellä työskentelee. Se työ, olemus ja ne ihmiset huokuu niin suurta rakkautta, välittämistä ja huolenpitoa. Siinä tuntee itsensä jotenkin voimattomaksi ja heikoksi, kun miettii millaista työtä he tekevät näiden lasten hyväksi. Tekisi mieli vaan kiittää, kiittää ja kiittää.

Sitä ei aina osaa eikä muista kiittää ja kertoa kuinka tärkeää se on, että Matias pääsee tällaiseen hoitoon ja saa osakseen pyyteetöntä välittämistä, huolenpitoa ja hoitoa. Arvostan sitä todella paljon. Toivottavasti tämä teksti tavoittaisi edes jonkun näistä suurella sydämellä varustetuista hoitajista.

Kiitos kuuluu myös Ylöjärven kaupungille, joka tämän Matiakselle mahdollistaa. Sekään ei tänä päivänä ole itsestäänselvyys. Kiitos niille kaupungin ihmisille, joiden kanssa ollaan palavereissa istuttu.

Ja sitten joskus, kun sairaus lopulta vie voiton, jää tästä lohdullinen ja hyvä mieli, että Matias on saanut parhaan mahdollisen hoidon, näiden välittävien ihmisten keskellä.

Kiitos!

-mika-