Elämän mittainen painajainen

Istun tietokoneen ääressä, kirjoitan pitkästä aikaa blogiin ja mietin, että mitä tällä kertaa ammentaisin tuolta pohjattoman tuskan ja kivun sydämestä. Samalla katson Matiasta, joka istuu pyörätuolissa, hengittelee tiheästi ja nykii epilepsian takia.

Pari viikko sitten oltiin koko viikko ihan pilvilinnoissa. Matias oli hereillä, seurasi katseellaan, oli kontaktissa ja kaikki oli hyvin. Niin hyvin kuin vaan vakavasti sairaalla lapsella voi olla. Nyt oon katsellut taas sitten sitä toisenlaista vointia. Mitä mä voin tehdä. Voin pitää Matiasta sylissä ja lähellä, voin yrittää lääkitä ja yrittää tehdä voinnista edes jollain tapaa säädyllisen. Mutta enhän saa sairautta ja kipua Matiakselta pois. En saa sitä itseltäkään pois.

Mä oon ihan saatanan vihainen! Elämä kohtelee meitä, kun oltais ihan täyttä paskaa! Isä ja poika! Poika, jolta kukaan ei sairautta pois, isä, jolta kukaan ei saa kipua ja tuskaa pois! Matias on elänyt tätä painajaista koko elämänsä, minä seitsemän vuotta ja loppu elämä siihen päälle.

Tekisi mieli taas kerran huutaa jollekin, että anna tulla vaan!! Ollaan tähänkin asti tapeltu elämästä ja haistatettu pitkät tilastoille ja ennusteille! Tekisi mieli huutaa sille jollekin, että etkö saa meidän Elämän Roihua sammumaan!! Tekisi mieli huutaa, että nyt valitsit väärät miehet, keneltä yrität elämän viedä! Mikä on tämän taistelun hinta? Se on tuskaa, kipua, kyyneliä ja sairautta. Sen hinta on se, että molempien sydämissä on parantumattomat haavat! Joka päivä sä kuolet tähän tuskaan ja joka päivä sut herätetään henkiin elämään tätä sairauden aiheuttamaa painajaista.

Oli elämä millaista hyvänsä tai oli asiat miten tahansa, niin me ollaan aina Mika ja Matias, isä ja poika. Jos mä en ole mitään muuta elämässä saavuttanut, niin ainakin olen elämäni seissyt tän jätkän rinnalla! Ja sanokoon kuka mitä tahansa, niin ketkään muut ei olisi tätä kestänyt kuin minä ja Matias!! Kun aika koittaa, toisesta meistä jää muistot, toisesta rikkinäinen ja satutettu sydän!

2 vastausta artikkeliin “Elämän mittainen painajainen”

  1. Elämäsi on tunteiden vuoristorata jokapäivä on hyvä aina jollain tapaa .Matiasta kun katsoo näkee tämän pojan elämä ei ole helppoa ollut mutta Sinä ja perhe olette tehneet siitä keinolla millä hyvänsä mahdollisimman helppoa ja se määrä rakkautta mitä tuo ihana poika saa ei ole edes mitattavissa.Sydän itkee kun luin Suosikki-pojallani on ns.huonohetki,toivottavasti se ei kestä kauaa on ainoa toiveeni vaan kohta poika on taas täysin menossa mukana,koulussa ja Isän mukana liikkeellä.Voimia kestää nämä huonot päivät ja ihanaa kun kerrot meille niin avoimesti sen miltä sinusta tuntuu… Matiakselle ja sinulle toivon kaikkea hyvää .Olette niin mahtava ja sisukas pari äijäenergiaa.

  2. Itsellä samanlaisia tuntemuksia vihaa surua ja väsymystä. Miksi lapsi ja me vanhemmat saadaan jatkuvasti kärsiä. Juuri tultiin taas sairaalasta jossa taisteltiin oikeudesta elämään. Taas selvittiin ja kerätään voimanrippeet ja jatketaan taistelua.
    Voimia teille taisteluun rakkaus lasta ja elämää kohtaan auttaa matkassa ❤️

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.