Paljonko nämä hartiat kantaa?

Omassa elämässä on tapahtunut viime aikoina muutoksia, jotka ovat myös vaikuttaneet omaan jaksamiseen. Olen miettinyt paljon asioita ja tajusin, että Matiaksen sairaus aiheuttaa melkoisen henkisen kuorman. Sitä kuormaa ei välttämättä huomaa ennen kuin siihen päälle tulee jotain muuta. Silloin huomaa aika äkkiä, että eipä nämä hartiat kannakaan kuin tietyn määrän henkistä kuormaa.

Mulla on sellainen luonne, että en jaksa jäädä paikalleni suremaan tai murehtimaan kovin pitkäksi aikaa. Ja vaikka sitä käy kuinka pohjalla vaan ja vaikka nuo hartiat painuisi kuinka alas, niin jotenkin sitä vaan aina jaksaa ponnistaa ylös. Eräs psykologi sanoi hyvin elämän muutoksista. Hän kehotti miettimään elämää ja listaamaan asioita mitkä elämässä on pysyviä, mitkä ei muutu ja mitkä asiat muuttuu. Hetken tätä mietittyäni tajusin, että jos joku yksittäinen asia elämässä muuttuu, niin eihän se koko elämää kaadakaan. Onneksi tässä maailmassa on ihmisiä, jotka auttaa ja jotka saa ajattelemaan. Pitää vaan olla avoin, antaa asioille ja ajatuksille mahdollisuus ja ennenkaikkea olla itselle rehellinen. Jos mä en ole kunnossa, niin en voi huolehtia lapsistakaan.

Sitten, kun mietin Matiaksen nykytilaa, niin sitä voisi kuvailla yhdellä sanalla, uupunut! Vielä jokin aika sitten oli niitä huonoja ja hyviä aikoja ja nykyään tuntuu, että poika on kokoajan uupunut. Sairaus tietysti etenee ja tässä mietinkin, että alkaako sairaus ottaa niskalenkkiä, kun tuntuu oleminen muuttuneen niin raskaaksi.

Matiaksella on kerran kuukaudessa kuntoutusjakso Tays Pitkäniemen lasten kuntoutusyksikössä. Kirjoitinkin taannoin tästä paikasta ja niistä mahtavista hoitajista. Vein viime viikonloppuna vanhempanikin tutustumaan paikkaan ja käytiin samalla katsomassa Matiasta. Maanantaina hain sitten pojan kotiin ja johan oli taas Matiasta pidetty hyvänä ja poika olikin hyvässä kunnossa! Kiitos taas kerran niille suuren sydämen omaaville maailman parhaille hoitajille ❤

Mutta niin kauan kuin me Matiaksen kanssa täällä taistellaan kukin oman elämänsä vaikeista asioista, niin kauan me eletään normaalisti. Meikäläisen elämän pienet vastoinkäymiset on tietysti onnettoman pieniä mitä tulee Matiaksen elämään. Elämä edessä, niin kauan kuin on ja tukka takana! Näillä me miehet mennään eteenpäin vaikka sitten minuutti tai tunti kerrallaan!

Ja niin kuin tuonne Matiaksen Facebook-sivuille kirjoitinkin tästä kuvasta, että on taas niin komiaa ettei tiedä miten päin olisi 😁

2 Replies to “Paljonko nämä hartiat kantaa?”

  1. Voimia teille!! Tavallinen arki erityisellä mausteella tulee joskus olemaan teille valtavan rikas muisto. Omissa muistoissani toisinaan itsekin kylven, se kun on täynnä ilon ja surun kyyneleitä. Halit Matiakselle ja terkut hänen isosiskolle, joka aina huomioi mun erityistä päiväkodin portilla.

    1. Kiitos paljon 🙂 Kyllä tästä elämästä tuli paljon rikkaampi Matiaksen myötä. Minä välitän Amandalle terveiset 🙂

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.