Arjesta ja unelmista

Viime yönä Matias sai taas pari kohtausta. Muuten poika nukkuu hyvin ja tasaista unta. Arjesta on tullut ikään kuin varallaoloa. Tuntuu, että täytyy olla kokoajan varpaillaan ja Matiaksen kohtaukset on pelottavaa katseltavaa. Kai tähänkin ajan myötä tottuu, jos sitä aikaa vaan suodaan.

Olen ollut mukana toisen poikani, Jonnen jääkiekkoharrastuksessa. Jonne pelaa Ylöjärvellä Uplakers F04 joukkueessa, jossa olen ollut yhtenä valmentajana. Matiaksen synnyttyä ajattelin heti, että kunhan poika kasvaa niin laitetaan heti luistimet jalkaan ja poika jäälle. Itsekin nuorena pelanneena, jääkiekko on edelleen tärkeää. Nyt sitä tietenkin elää omien lasten kautta. Nyt, kun on jonkin aikaa ehtinyt miettimään Matiaksen sairautta, on tullut huomattua, että monet arkiset asiat ovat muuttuneet kaukausiksi unelmiksi, jotka ei tule koskaan toteutumaan.

Unelmia

Diagnoosin tehnyt neurologi puhui koskettavasti isän rakkaudesta. Hänen mukaansa isän rakkaus on monesti sitä, että isä mahdollistaa asioita ja ajattelee sekä suunnittelee jo tulevaisuuteen. Isä voi suunnitella oman lapsen asioita jo parinkin vuoden päähän. Äiti on enemmän läsnä ja kiinni nykyhetkessä. Omalla kohdalla olen huomannut tuon saman asian. Kaikkien lasten kohdalla olen miettinyt jo monia sellaisia asioita, jotka eivät ole ajankohtaisia vielä vähään aikaan.

Matiaksen kohdalla tulevaisuutta ei voi eikä tarvitse suunnitella. Olen viime päivinä saanut Matiakseen hyvän yhteyden. Jotenkin mun ääni tuntuu rauhoittavan Matiasta ja herättävän hänen mielenkiinnon. Näin ei toki tapahdu aina, mutta silloin kun se tapahtuu se on jotain aivan ihanaa. Parasta, mitä Matiaksen kanssa voi tehdä on pitää häntä sylissä, jutella ja halailla.

Iskä ja Matias

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.