Matias, sinä olet minun!

Syksy on kulunut taas vaihtelevissa merkeissä. Positiivista oli Matiaksen virtsarakon ja munuaisten toimiminen. Negatiivista on ollut isot kohtaukset, joita kohtauslääkkeet ei ole kunnolla rauhoittaneet. Naama nykii, kädet ja jalat nykii, kauhistunut ilme kasvoilla, hengityskatkoja yms. Voimattomalta tuntuu seurata vierestä, kun teet kaiken voitavasi ja mikään ei vaan riitä.

Mä kuuntelen lasten kanssa ja itsekseni paljon musiikkia. Musiikki on aina ollut itselle tärkeää, mutta nyt siitä on tullut myös jonkinlainen selviytymisen väline. Eräänä päivänä kuuntelin Lauri Tähkän kappaleita ja löysin yhden laulun, jonka sanat kosketti niin syvälle sydämeen, että ne ei lähde sieltä ikinä pois.

”Alussa jo, tän lopun mä tiesin mut suruista viis, sut omaksi vaadin Näinhän mä sen, sä et voisi jäädä käymässä vain on tuollaiset täällä”

Tuo on kuin suoraan meidän elämästä. Heti alussa tiedettiin Matiaksen aikaisesta poislähdöstä, mutta ikinä, ei ikinä tarvinnut miettiä, että otetaanko Matias, oma poika, omaksemme! Surut on aina käännetty positiiviseksi tekemiseksi ja elämiseksi, mutta ei siihen aina pysty ja joskus pitää vaan päästää kaikki ulos! Kaikki me ollaan vaan käymässä täällä, mutta Matias niin lyhyen aikaa.

”Sinun, minä olen sinun mee sun luojalles kertomaan. Minun, sinä olet minun vaikka pois nyt sua kannetaan”

Tätä laulua ei vaan voi itkemättä kuunnella. Kertosäkeessä lauletaan, että ”pois sua nyt kannetaan” Se olen minä, isä, joka tulee kantamaan Matiasta, omaa poikaa viimeiselle matkalle :'( Ei sellaista voi koskaan ikinä käsittää! Ei nyt, eikä koskaan! Se on niin helvetin epäreilua!!!

”Satuja vain, no kuka sen tietää mut julma hän on, ken tällaista säätää” 

 

 

6 Replies to “Matias, sinä olet minun!”

  1. Sydäntä särkevää lukea blogiasi, sillä pystyn niin hyvin samaistumaan tunteisiisi. Me menetimme rakkaan tyttäremme viime viikolla Edwardsin syndroomaan. Hän ehti elää vain kaksi kuukautta, mutta jo se oli surua ja taistelua ja olimme jaksamisemme äärirajoilla kaiken valvomisen kanssa. Menetyksen tuska on kova, mutta rankkaa olisi ollut myös tie, jos se olisi jatkunut. Surun keskellä lohtua tuo, että tyttäremme on taivaassa Jeesuksen luona ja nyt hänellä on kaikki hyvin. Toivon sydämestäni teille voimia, siunausta ja jaksamista. Raskas mutta niin arvokas on se palvelutehtävä, mikä teille on Matiaksen vanhempina annettu!

    1. Pahoittelut myöhäisestä vastauksesta! Olen todella pahoillani tyttärenne poismenon johdosta! Ei tälläisiä asioita voi vaan käsittää….

  2. Suurkiitos teksteistänne. <3 On arvokasta että jaatte kokemuksianne ja tunteitanne muille. Teillä on paljon annettavaa, vaikka teiltä otetaan pois. Se on ihmeellistä.
    Voin vain kuvitella, mitä käytte läpi. Itse olen erityislapsen äiti. Pojallamme on hyvä ennuste eli varsin pelottavan alun jälkeen ammattilaiset uskovat hänestä kehittyvän "normaalin" (mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan), vaikka kristallipalloa ei kenelläkään ole. Samalla suren siskoni täysin terveen leikki-ikäisen lapsen tapaturmaista kuolemaa vajaa vuosi sitten. Julma tosiaan on näiden säätäjä. Voimia teille ja meille tällaisten tilanteiden ja tunteiden kanssa elämiseen.

    1. Kiitos paljon! Voimia myös teille kaiken tuon surun keskellä. Toivotaan, että poikanne saa elää hyvän ja pitkän elämän!

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.