Viikko sairaalassa

Matiaksen yhdistetty nivustyrä ja peg-leikkaus sujui hyvin. Itseäni huoletti etukäteen miten poika reagoisi nukutukseen ja helpotus oli suuri, kun heräämöstä ilmoitettiin, että Matias on herännyt ja hän voisi siirtyä osastolle.

Jo heräämössä oli kuitenkin kiinnitetty huomiota Matiaksen rohisevaan hengitykseen. Tämä on kuitenkin pojallemme tyypillistä, toki kurkkuun nukutuksen aikana laitettu putki oli hieman pahentanut tilannetta. Matiaksen happisaturaatio ja syke olivat kuitenkin erinomaiset, joten sen suurempaa syytä huoleen ei näyttänyt olevan.

Hoitajille oli kuitenkin annettu ohjeet ottaa Matias yöksi erityistarkkailuun, niinpä illalla pikkuinen vietiin nukkumaan tutkimushuoneeseen, jossa hän oli koko ajan hoitajien valvovien silmien alla. Itse jäin myös ”nukkumaan” osastolle. Toiveet nukkumisesta tosin kariutuivat, kun huoneeseen tuotiin hätääntynyt puolitoistavuotias pikku-neiti, joka jaksoi urhoollisesti kiljua koko yön.

Hoitajat taas puolestaan olivat yöllä hätäilleet Matiaksen hengityksen takia. He olivat yrittäneet useamman kerran imeä limaa pojan nielusta ja lopulta pyytäneet vielä pediatrinkin paikalle antamaan oman arvionsa tilanteesta. Lääkäri oli todennut, että hengityksen rohina kuuluu jonkin verran Matiaksen perussairauteen, joten siitä ei kannata liikaa huolestua.

Äiti ja Matias

Keskiviikkona pääsimme sitten puolen päivän maissa testailemaan varovasti Matiaksen peg-nappia, joka on koko ajan ollut todella siisti! Kirurgit tekivät kyllä uskomattoman hyvää työtä. Aluksi napin kautta annettiin vain puoli desiä maitoa ja todella hitaasti, eli tunnissa. Kaikki meni hienosti ja sama määrä annettiin vielä kaksi kertaa myöhemmin. Tässä vaiheessa Matiaksen hengityskin oli jo alkanut kuulostaa paremmalta ja uskoimme pojan pääsevän torstaina kotiin, kunhan ruokamäärät olisi siis saatu nostettua normaalitasolla. Nythän Matiaksella oli vielä tippa ja hän sai osan tarvitsemastaan ravinnosta sen kautta.

Päätimme monien pähkäilyjen jälkeen mieheni kanssa mennä molemmat yöksi kotiin nukkumaan, koska Matias kuitenkin olisi hoitajien tarkailtavana yön ajan. Ennen nukkumaanmenoa soitin vielä osastolle ja kyselin pojan vointia. Matias nukkui rauhallisesti. Seuraavana aamuna kuulimme pojalla olleen yöllä hengityskatkoja tai oikeastaan uniapneaa, sillä myös hänen pulssinsa oli laskenut. Hoitajat olivat useamman kerran joutuneet muistuttamaan häntä hengittämään. Mitenkään kriittinen tilanne ei ollut, sillä Matias oli itse korjannut tilanteen, eikä hänelle ollut tarvinnut antaa lisähappea. Hengityskatkokset jatkuivat kuitenkin vielä aamupäivän ajan.

Olin jo kovasti toivonut Matiaksen pääsevän kotiin, mutta ymmärrettävästi lääkärit sanoivat, että tilannetta oli tarkailtava vielä ja jos hengityskatkoja yhä ilmaantuisi, niin sitten mietittävä jatkoa yhdessä hoitavan neurologin kanssa. Kun lähdin illalla sairaalasta kotiin pelkäsin kuinka pitkäksi Matiaksen sairaalareissu venyisikään ja samalla mietin myös teimmekö kamalan virheen antaessamme nukuttaa pojan.

Perjantai aamulla saimme kuitenkin hyviä uutisia! Hengityskatkoksia ei ollut tullut koko yönä. Eikä niitä tullut enää aamupäivänkään aikana ja Matias voitiin viimein irrottaa koneesta, joka valvoi happisaturaatiota ja pulssia. Myös ruokamäärät saatiin nostettua normaaliin, 5*200ml maito-velliseosta, joten saatoimme viimein henkäistä, Matias pääsee kotiin.

Viikko sairaalassa tuntui pitkältä ja raskaalta. Uusia asioita tuli niin peg-hoitajalta, kirurgeilta ja ravitsemusterapeutilta. Välillä tuntui, että en muista puoliakaan siitä mitä pitäisi ja yritin aina toistaa asiat miehelleni, jotta edes toinen meistä sitten muistaisi mitä milloinkin pitäisi tehdä. Nyt kun olemme olleet muutaman päivän kotona on kaikki toistaiseksi sujunut hyvin. Huomenna pitäisi alkaa siirtyä asteittain ravitsemusliuoksen käyttöön. Saa nähdä miten Matiaksen maha siihen reagoi.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.