Viimeinen matka

Istun koneen ääressä ja tuijotan näyttöä. Mietin, että miten ikinä pystyisin kertomaan teille ne tunteet, joita mun sisällä on. Matias siunattiin haudan lepoon viime lauantaina. Se oli elämäni raskain päivä. Jos joskus koeteltiin niitä hartioita ja käsivarsia, joilla Matiasta kannoin, niin se oli hetki, kun tartuin poikani arkun kahvasta kiinni!

Nostat oman pienen poikasi pienen arkun ja lähdet kävelemään kohti kirkon alttaria samalla kuin urut soittaa Maan korvessa kulkevi lapsosen tie -virttä. Mä kirjaimellisesti tukehduin sisältä päin ja en meinannut kyyneleiden läpi nähdä eteeni. Mun sydäntä oli satutettu lopun iäksi, jotain kuoli mun sisällä, elämä löi todella lujaa vasten kasvoja. Vielä kerran kannoin Matiasta. Se oli viimeinen matka ja koko 8-vuoden aikana se oli raskain matka ikinä! Mutta se mitä mun sisältä kuoli, ei ollut rakkaus. Se ääretön rakkaus Matiasta kohtaan säilyy aina! Sitä ei edes kuolema voi meiltä viedä.

Se, että mä olen itkenyt miljoona kyyneltä Matiaksen kuolemalle, niin olen itkenyt myös omalle itselleni. Ehkä tämä kuva kertoo kaiken. Katsoin itseäni tästä kuvasta ja mietin, että tältä näyttää isä, jolta vietiin oma pieni poika. Tältä näyttää isä, jonka elämä on murtanut. Isä, joka nousi poikansa kanssa aina ylös, kun elämä oli laittanut polvilleen. Nyt joudun nousemaan yksin ja se nousu on ollut melkoista kompurointia.

Matiaksen siunaustilaisuus oli niin kaunis. Sinä maailman ihanin pappi, joka siunasit Matiaksen, niin haluan kiittää sinua koko sydämestäni, että teit Matiaksen siunaamisesta Matiaksen näköisen. Se oli sen äärettömän surun keskellä äärettömän kaunista! Nöyrä kiitos ja kumarrus sinulle!

Matiaksen sielulla on nyt rauha, Matias on saatettu haudan lepoon ja Matiaksella on nyt hyvä olla. Meillä on nyt paikka, jossa voidaan käydä hiljentymässä ja juttelemassa Matiakselle.

Matias, isi polvistuu sun edessä! Sä olit taistelija, sä olit äärettömän vahva ja sulla oli valtava halu elää. Yhdessä me rikottiin rajoja, me taisteltiin loppuun asti! Nyt se taistelu on vaimennut. Isillä alkoi nyt oma taistelu, että mä pääsen vielä polviltani ylös. Mutta isi lupaa sulle, että se vahvuus mikä meissä oli, asuu isissä edelleen. Yhdessä me näytettiin maailmalle, että me pärjätään ja kestetään mitä vaan. Isi kantoi ja sä pidit kiinni! Isin hartiat kantaa elämää jatkossakin.

Ja Matias, sitten kun aika on ja isi haudataan sun viereen, niin sitten me nähdään. Sitten me ei tarvita enää isin käsivarsia, ei tarvita erikoispolkupyörää, ei pyörätuolia, ei mitään! Sitten me ollaan vapaita ja voidaan tehdä mitä vaan.

Rakas poikani! Meidän matka jatkuu edelleen. Vaikka ne polut on maan päällä ja taivaassa, niin näytetään edelleen maailmalle mistä meidät on tehty. Ja edelleen, niin kuin siinä laulussa lauletaan, ”täytyy olla lujasta luusta, että selviytyy”, niin siitä luusta meidät on tehty.

Rakkaudella

-isi-

17 vastausta artikkeliin “Viimeinen matka”

  1. Kauniita sanoja ja suuria tunteita ❤Rakkaus ei kuole koskaan….Voimia Mika nyt Matias tukee Isiä❤

  2. Osanottoni suuressa surussa ja voimia perheellesi ♥️ Ei sitä voi ymmärtää, miksi lapsi lähtee ennen vanhempia pois, mutta ehkä Taivas ei voinut olla ilman Matiasta. ”Satatuhatta tähteä loistaa, joka ainoan tuntee hän, joka perhosen nimeltä kutsuu ja kukkasen pienimmän. Ei ainutta tähteä, kukkaa, voi Jumala unhoittaa ja maailman kaikki lapset hän helmaansa kokoaa.” Matias odottaa kunnes tapaa isin.

  3. Toivon sinulle kaikki maailman voimat♥️
    Rakkaus on suurin. Se pysyy, ja se kantaa.
    Matias oli meille monelle sankari, esikuva ja osoitus voimasta, rakkaudesta. Muista Mika se aina, kun suru musertaa: olette koskettaneet monia meitä. Et ole koskaan surussasi yksin, minäkin suren, vaikka en teitä tunne muuten kuin näiden tekstien kautta.
    Voimia nyt, voimia tulevaan.
    Matias on tallessa, odottamassa🧚♥️

    PS. Älä lopeta kirjoittamista. Se on lahja.

  4. Tämä on kamalinta mitä ihmiselle voi käydä. Paljon voimia ❤️❤️ Suru ei koskaan lopu, mutta ajallaan kaikki helpottaa. Poikasi tietää että annoit kaikkesi hänen vuokseen! ❤️

  5. Itsekkin lapsen menettäneenä voin samaistua ajatuksiisi.Se vain on rajuinta ja epäeiluinta mitä voi tapahtua, oma lapsi. Otan osaa suruusi.

    1. Tiedan milta tuntuu. Olen itse menettanyt pikku poikani, joka oli 41/2 vuotias.
      Toivon voimia jokaiseen tuleevaan paivaan.

  6. Lämmin osanotto. Olen itse kulkenut saman polun ja en koskaan unohda miten raskaat askelleet ne on.

  7. Minä lähden.
    Lähden paikkaan, josta olen kuullut.
    Paikkaan, jossa kaikki on hyvin.
    Paikkaan, johon elävät eivät pääse ja johon
    jokainen haluaa viimeisenä päivänään mennä.
    Minä lähden ja sinä jäät.
    Älä ole surullinen, sillä minun on hyvä olla.
    Älä itke, vaan hymyile,
    sillä niin haluan sinun muistavan.
    Minä lähden.
    -Sisko Uusitalo

    <3 Voimia teille kaikille <3

  8. Osanottoni… Kiitos että jaoit surusi ja tunteesi Voimia ja jaksamista matkallesi.

  9. Jospa lämmin ajatus voisi edes hiukan lievittää suruasi. ❤️

  10. Kyyneleet silmissä luin kirjoitusta.
    Lämmin osanotto suuressa surussa.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.