Päivä isän ja pojan arjesta

Kello on 6.00 aamulla ja mulla soi herätyskello. Nousen sängystä, sanon hiljaa Matiakselle, että iskä tulee kohta hakemaan sut. Matias on silmät suurella ja tietää, että kohta alkaa aamutoimet. Käyn juomassa kupin kahvia ja laitan Matiaksen aamulääkkeet valmiiksi.

Matiaksella on jännä tapa muistaa mua vatsan toiminnalla melkein joka aamu. Käyn nostamassa Matiaksen sängystä ja kannan pojan kylppäriin vaipan vaihtoon. Jos joku ajattelee, että ymmärtääköhän Matias mitään, niin näkisittepä pojan ilmeen, kun sanon Matiakselle, että joko taas oot järjestänyt iskälle kakkayllätyksen aamuksi 🙂 Se ilme on niin viattoman ivallinen, että jos Matias puhuisi, niin varmaan sanoisi, että siitäs sait 🙂 Ja tämä on huomattu myös koululla, jos siellä sattuu vatsa toimimaan 🙂

Kun ollaan saatu vaipanvaihto pois alta, niin kannan Matiaksen sohvalle. Puetaan vaatteet päälle ja otetaan aamulääkkeet. Sen jälkeen nostan Matiaksen säkkituoliin, laitan Ylen aamu-tv:n päälle ja laitan Matiakselle aamuruuan. Mä aina naureskelen aamulla, kun Matias tuijottaa niin tarkasti telkkaria, mutta pitäähän sitä nyt uutiset ja sää katsoa.

Uutiset ja sää katsotaan aina tarkasti.

Matiaksen ruoka lähtee tippumaan ja mä sanon Matiakselle, että iskä hakee nyt Aamulehden. Kello alkaakin kohta olemaan 6.50 ja Matiaksen isosiskon Amandan kännykkä herättää. Amanda tulee aamupalalle ja mä luen siinä samalla Aamulehteä.

Matiaksen ruokapumppu piippaa noin klo 7.15. Vettä vielä ruiskulla perään ja poika on saanut aamupalan. Amanda on syönyt, pessyt hampaat ja tulee olohuoneen sohvalle pukemaan. Tässä vaiheessa aamu-tv saa tehdä tilaa kakkosen lastenohjelmille. Meillä on vielä noin puoli tuntia aikaa ennen kuin taksi tulee hakemaan Matiasta ja Amandaa kouluun. Puoli kahdeksan jälkeen alan pikku hiljaa pukemaan Matiakselle ulkovaatteita. Kun vaatteet on puettu, niin nostan Matiaksen valmiiksi pyörätuoliin.

Aamulääkkeet väsyttää ja uni saattaa yllättää ennen koulupäivän alkua.

Taksi saapuu vähän yli kahdeksan. Matias työnnetään pyörätuolilla invataksiin ja Amanda hyppää takapenkille. Sanon Amandalle, että haen sitten suoraan koulusta. Amandalla on iltapäiväkerhopaikka, mutta näin korona-aikana, kun teen etätöitä, niin haen Amandan suoraan koulusta. Taksi lähtee pihasta ja mä aloitan etätyöt.

Kello tulee 16.00 ja mä lähden hakemaan Matiasta. Amandan olen hakenut jo päivällä, kun koulu loppuu yleensä puolen päivän aikoihin. Matias odottelee jo hoitajan kanssa koulun pihalla. Kyselen vähän päivän kuulumisia ja sitten hypätään pojan kanssa autoon. Mulla on normaali henkilöauto, joten nostan Matiaksen etupenkille, jossa Matiaksella on oma istuin. Sekin ihan normaali lastenistuin. Pyörätuoli mahtuu juuri ja juuri kyljelleen auton takaosaan.

Kotimatkalla mä aina kyselen Matiakselta, että miten koulupäivä meni. Monesti vastaukset on sellaista huokailua, että olen ottanut sen niin, että älä ukko aina kysele näitä samoja asioita 😀

Työ- ja koulupäivä pulkassa.

Illat meneekin sitten tosi äkkiä, mutta ehditään me siinä höpöttelemään kaikenlaista, miesten juttuja tietenkin 🙂 Illalla sitten nostan Matiaksen kerrossängyn yläsänkyyn, annan hyvän yön suukon ja sanon hyvät yöt. Myöhemmin, kun tulen itse nukkumaan ja Matias sattuu olemaan vielä hereillä, niin sanon Matiakselle, että huomenna on koulupäivä ja nyt pitää nukkua 🙂

Meillä on melkeinpä minuutin tarkat rutiinit. Mä uskon, että juuri nuo rutiinit luo Matiakselle turvaa. Samat asiat toistuu, samaan aikaan. Matias varmasti tietää mitä esimerkiksi aamulla tapahtuu. Matias ei ole kuin muut, Matias ei ole terve. Mä uskon, että Matias ymmärtää ja vaikka ei ymmärtäisikään, niin mä pyrin tekemään asiat samalla tavalla ja puhun Matiakselle sillä olettamalla, että Matias ymmärtää. Rutiinit on tärkeitä myös mulle itselle. Homma pysyy kasassa ja asiat tulee tehtyä. Lisäksi se tuo paljon hyvää mieltä. Kun taksi lähtee aamulla pihasta, niin ajattelen, että meillä kyllä menee kaikki niin hienosti.

Me ollaan me! Meillä on jokin erityinen yhteys ja ollaanhan me isä ja poika, Mika ja Matias. Esteitä meidän elämään on tuotu, mutta kaikesta on menty yli ja ihan helposti.