Jos siivet mä saan

Ihan mahtavaa, että on taas kesä. Matias tykkää ja nautii lämmöstä. Kesän uimareissu on vielä tekemättä, mutta onhan tässä koko kesä aikaa. Tuo aika on sinällään aika merkityksellinen asia Matiaksen kohdalla.

Vaikka kuinka elät sitä normaalia arkea, niin aika usein sitä miettii, että kauanko sitä aikaa on jäljellä. Varsinkin, kun on jokin juhlapyhä. Kaikki vuoden erityiset ajankohdat tuntuu jollain tapaa pelottavilta. Älä vaan kuole jouluna, juhannuksena, pääsiäisenä, vappuna, älä kuole ikinä! Tai, kun kuolet, niin kuole silloin, kun mä olen paikalla ja saan pitää sua silloin sylissäni.

Matiaksen hoito on alkanut käymään fyysisesti aika raskaaksi. Monta kertaa huomaan katsoneeni pyörätuolista, että onko siinä jarru päällä, kun tuntuu jotenkin raskaalta työntää. Eikä tuo henkinen taakka tietenkään yhtään helpota tuota hoitamista.

Vein juuri Matiaksen päiväkotiin ja poika menee sieltä sitten äidilleen. Taas kerran kävi niin kuin niin monesti aikaisemminkin. Istuin hetken autossa ja tunteet nousi pintaan. Kuuntelin yhtä biisiä, jossa lauletaan näin: ”Jos siivet mä saan, niin korkeampaa, liidän mä luokses uudestaan” Joskus kirjoitin, että vielä me Matias leikitään ne kaikki leikit, jotka nyt jää leikkimättä.

Toivottavasti sitten, kun mun aika on, niin saan ne siivet, että voidaan sitten Matiaksen kanssa jatkaa siitä mihin täällä jäätiin.

”Tää liekkimme on ikuinen”

Oikein hyvää juhannusta kaikille!

Mika & Matias