Jos sä tahdot niin

”Jos sä tahdot niin, tulen kallioiden läpi”

Tuosta Jipun ja Samuli Edelmannin Jos sä tahdot niin kappaleesta tulee paljonkin ajatuksia ja tunteita mieleen. Tuon erittäin kauniin laulun sanoista voi tuntea uhrautumisen ja rakkauden.

Isänä sitä ajattelee tekevänsä kaikkensa lastensa eteen. Matiaksen, erityislapsen kohdalla tunne on vieläkin konkreettisempi. Olen monesti miettinyt kuinka paljon kannan Matiasta sylissä. Matiasta ei voi laskea sylistä ja sanoa, että odota siinä tai kävelepä itse jonkin matkaa. Matiasta kuljetetaan rattaissa, mutta aina ei rattaillakaan joka paikkaan pääse. Silloin, kun Matias ei ole rattaissa, niin poika on sylissä.

Matias painaa jo 15 kiloa ja Matiasta ei ole sairautensa vuoksi helppo nostaa tai kantaa. Jos se on raskasta minulle miehenä, niin voitte kuvitella mitä se on äidille.

Aina, kun kannan Matiasta, niin mielessäni mietin, että mä kannan sua Matias vaikka maailman ääriin. Niin kuin tuossa laulussa sanotaan, ”jos sä tahdot niin, tulen kallioiden läpi”, sellainen tunne on, kun miettii tuota omaa rakasta poikaa. Maaliskuun viimeinen päivä juttelimme TAYS:ssa sairaalapastorin kanssa. Sanoinkin hänelle, että musta tuntuu, että kannan Matiasta kokoajan. Ja siksi olen ajatellut, että kun se aika koittaa, niin haluaisin kantaa Matiaksen yksin sinne viimeiselle matkalle. Ja vaikka kuinka se nyt ja silloin on raskasta, niin mä kannan vaikka voimat ehtyisi.

Tuossa samaisessa keskustelussa tuli ilmi kuinka me vanhempina antaisimme mitä vaan, jos Matias saisi olla terve. Mitään keinoja ei vaan ole. Ainut mitä Matiakselle voidaan antaa on rakkaus, hellyys ja huolenpito. Yksinkertainen asia, mutta mulle Matiaksen kantaminen on monesti Matiaksen mukaan ottamista tilanteisiin, jossa muutkin lapset ovat tai tarjota Matiakselle niitä normaaleja arkisia elämyksiä. Se ei ole aina todellakaan helppoa, mutta mikä tässä maailmassa nyt niin helppoa olisi muutenkaan.